Kyllä, kummatkin tehtiin putkeen kaukana kotoa.
Ensimmäinen keikkani oli Keravan katujen yö, luonnollisestikin Keravalla.
Odotin
kyllä paljon pahempaa. Kännisiä ei alueelle juurikaan yrittänyt, eikä
alueelta poistamisia ollut paria enempää. Bändit heitti hyviä keikkoja
ja tunnelma oli muutenkin mukava. Tosin eräs asia jäi vaivaamaan
kovastikin...
Koirat ovat kivoja kavereita. Tosin ne eroavat
ihmiskavereista siinä, että koirakaverit eivät välttämättä osaa
arvostaa ulkoilmakonsertteja saatikka sitten siiderinhuuruista
perjantai-iltaa kylillä. Alueen vieressä ördäsi aika lahjakkaasti
porukka nuorehkoja aikuisia, joilla oli vähän keskikokoista pienempi
koira mukana. Ihmiset kaatuilivat, mutta koira väisteli taidokkaasti.
Sain tosissani taistella, etten mennyt huutamaan kaikille päin naamaa.
Eräs
naikkonen yritti alueellekin koiran kanssa. En todellakaan päästänyt.
Tästähän sitten piti älykkäät haukut esittää. Ei haittaa, minä tiedän
tehneeni oikein.
Toinen keikka oli Montturock Tuusulassa.
Jo
ovat paikan keksineet konsertillensa! Sielläkin näkyi valitettavan
monta koiraa. Osa näistä menee kyllä meidänkin porukan piikkiin,
ei-koiraihmiset eivät välttämättä ymmärrä olla päästämättä niitä
sisälle. Eräskin isoäiti oli lapsenlapsensa ja pikkukoiransa kanssa
tullut seuraamaan erästä lastenorkesteria ( joka muuten veti minunkin
mielestäni hauskan ja hyvän keikan ). Lapsi ei seurannut esitystä
ollenkaan, leikki vain omiaan. Pikimusta ja pitkäkarvainen koiraparka
yritti etsiä varjoa penkin alta. Mummo toki seurasi innoissaan. Yritin
oikein pinnistellä, että sain ystävällisen kuuloisesti sanottua, että "
Jätäthän koiran ensi kerralla kotiin " , mutta ei rouva tuntunut
kuulevan.
Sellaista. Varmaan huomaakin, että olen koiraihminen. :)
tiistai, 17. heinäkuu 2007
Kommentit