Mä tykkään lyhkäsistä keikoista. Monen päivän festarit ei oo varsinaisesti mun juttu. Otan niitäkin keikkoja toki tilanteen salliessa, mutta tykkään vaan enemmän lyhyistä. Neljäs keikka oli lyhyt ja mieluinen sellainen. Hoidimme turvatarkastuksia George Michaelin keikalla. :)

Vuoron aluksi menin Hartwallin yläoville ohjeistamaan porukkaa. Alaovet aukesivat viideltä, mutta yläovet vasta kuudelta. Neuvoin siis ihmisiä siirtymään alaoville. Halutessaan kyllä saivat jäädä siihenkin jonottelemaan. :)

Ihmeen paljon ulkomaalaisia oli paikalle saapunut. Oli kiva päästä käyttämään englantiakin välillä. Eräskin herrasmies puhui täydellistä brittienglantia. Hauskan kuuloista. :) Mulla oli päälläni paita, jossa luki " psycho killer ", joten tämä herrasmies tuli kyselemään, että " have you killed any psychos recently? " :D Kieltävästi siihen oli vastattava, mähän olin käsittänyt paitani sanoman täysin väärin. Luulin itse olevani se psyko, mutta ilmeisesti olenkin sitten ihan selväjärkinen. ;)

Täytyy sanoa, että yksi iso miinus tässä työssä on virkaintoiset työkaverit, jotka ovat mitä ilmeisimmin naimisissa pilkun kanssa. Suurin osa ei onneksi sellaisia ole, mutta muutama valitettavasti. Konserttiin ei toisen pomon mukaan olisi saanut tuoda eväitä, ei siis edes diabeetikot.( Toinen pomo taas kumosi säännön myöhemmin!!! )  Sanottiin vain, että " no ne voi sit ostaa ruokaa tuolta " . Joo, varmasti voivatkin. Itse muutamankin diabeetikon tuntevana voin kertoa, että heidän elämä ruuan kanssa on hirveän tarkkaa. Ne tietävät itse, mikä niille on parasta. Jollain saattaa olla muunkinlainen erikoisruokavalio, ja Hartwallillahan myydään enimmäkseen roskaruokaa. Joten ihan surutta päästin diabeetikot eväineen sisälle. Samaten raskaana olevat naiset pääsivät vesipullon kanssa. Terve järki ennen tiukkoja ja järjettömiä sääntöjä!