Tiukka paikalliskamppailu TPS-Inter.
Ei voi muuta todeta kuin että voi aikuiset ihmiset.
Joo, satuin sitten olemaan fanikatsomossa.
Oli varmaan tosi hyvä idea sytyttää jumankauta SOIHTUJA siellä katsomossa?
Mä olin valmis heittämään koko porukan samantien pihalle, mutta muut eivät olleet samaa mieltä.
Siellä oli katsomo niin täynnä savua, että ei eteen nähnyt.
Onko se ihan tosiaan aivan mahdotonta ajatella muitakin ihmisiä?
Mulla ei oo mitään astmaa tai vastaavaa, mutta en siltikään meinannut saada henkeä.
Poliisit soitettiin, mutta he eivät paikalle halunneet saapua.
Rikosilmoitus silti tehtiin ja syylliset saatetaan vastuuseen.
Oppivatpa olemaan, saatana.

Inter - Lahti -matsi. 0-1.
Äh, hullu kun suostuinkaan tähän.
Olin edelleenkin niin helvetin töötissä eilisen kolmentoista tunnin seisoskelun jälkeen, että en oikeasti meinannut jaksaa pysyä pystyssä. Jalkoja särki ja kaikista mieluiten olisin ollut vain nukkumassa. Eli jos näitte Veritaksella jv:n, joka välillä istui, välillä seisoi eikä meinannut millään löytää hyvää asentoa, niin se olin sitten minä. :)

Muuten oli ihan rauhallista. Yleisö käyttäytyi hyvin, vaikka kotijoukkue hävisikin.
Hetken aikaa luulin kyllä, että se matsi ei lopu koskaan.
Varsinaisen peliajan päätyttyä tuli 3 minuuttia lisäaikaa.
Sitten Lahden maalivahti telottiin kahteen otteeseen eikä pelaamisesta meinannut tulla mitään.
Lopulta ajassa 97.00 saatiin peli päätökseen.
Täytyy kyllä antaa erityiskiitos yleisölle, että lähditte niin nopeasti pois sieltä!
Katsomo oli alle viidessä minuutissa tyhjä. Mikään tuolla ei ärsytä yhtä paljon kuin ihmiset, jotka jäävät ikuisuuksiksi haaveilemaan sinne katsomoon.

Tällä kertaa vuorossa DBTL.
Ohjelmassa lähinnä seisoskelua, laukkujen satunnaista tarkastelua ja kysymyksiin vastailua.

Olin portilla eikä siitä saanut päästää polkupyöriä läpi. Tämä oli ilmoitettu myös lapulla yleisölle.
Silti noin 95% pyöräilijöistä kysyi, että " No saaks taluttaa? "
NO EI! Kun sinne ei voi päästää polkupyöriä!
Työntekijät toki saivat mennä pyörillä siitä portista.
Erään epäkohteliaan äijän kanssa käytiin seuraavanlainen keskustelu.
Minä: Tästä ei pyörällä pääse, tuolta voi kiertää.
Äijä: Vittu mä ala mistään kiertämään!
Minä: Tästä pääsee vaan työntekijät pyörällä.
Äijä: No mä oon menossa tonne töihin!

Sittenhän se on päästettävä. Kun äijä on päässyt portin sisäpuolelle, hän tokaiseekin:
" Tai siis kotio mä oon menos! " ja polkee karkuun.
Idiootti.

Itse asiassa nyt vituttaa niin rankasti tuo keikka että taidan mennä nukkumaan.
Huomenna sitten taas töihin.

Vähän aikaa sitten uutisoitiin Sanna Saarijärven käytöksestä Porin Jazzeilla. Hän oli kuulemma käyttäytynyt törkeästi, rynninyt ja haukkunut paikalla ollutta järjestyksenvalvojaa.

Sanna Saarijärvi kertoo eilisen ( 24.7.2007 ) Iltalehdessä, että " Luulisi, että järjestysmiehet ja -naiset olisivat tottuneet festivaaleilla ikävämpäänkin kielenkäyttöön ja ettei mieli nyt kovin pienistä järkkyisi " .

Voi Sanna Sanna.

Se, että saamme työssämme kuulla jos jonkinlaisia solvauksia, uhkauksia ja muuta suunsoittoa ei millään lailla oikeuta käytöstäsi. Onko Sanna sinusta kivaa, jos joku haukkuu? Etkö nostaisikin syytteen kunnianloukkauksesta, jos kokisit nimittelyn erityisen loukkaavaksi? Järjestyksenvalvojakin on vain ihminen, jolla on inhimilliset tunteet. Kyllä minäkin pahoitan mieleni monesta asiakkaan kommentista, koska minua ei ole tehty metallista. Tiedän, ettei niillä kannata vaivata päätään, mutta jotkut kommentit satuttavat sen verran pahasti, ettei niitä noin vain voi järkeillä pois mielestä. Varsinkin kun tämän uutisoidun tapauksen järjestyksenvalvoja sattui olemaan vielä raskaana. Siinä tilassa on varmasti herkkyystaso normaalia korkeampi, mutta en siltikään usko että ko. jv:n rikosilmoitus olisi ollut aiheeton. Mielestäni hän teki ihan oikein. Jos ei muuta, niin toiminee ainakin varoittavana esimerkkinä kaikenmaailman " etkö-sä-tiedä-kuka-mä-olen " -tyyppisille julkkiksille.

TPS-KooTeePee -matsi.
Tepsi voitti. :)

Rauhallinen ja mukava keikka, ei juurikaan huomauttamista.
Eräs vierasjoukkueen kannattaja tosin messusi mulle, että " Olisit kuullu mitä teidän pojat huusi meille Kotkassa! "

Anteeksi, ketkä " meidän pojat " ?
Jos mä olen matsissa järjestyksenvalvojana, niin mä en kannata ketään. Olen täysin puolueeton. Joten mitään " meidän poikia " ei ole olemassakaan. Mä en edusta joukkuetta enkä edes sen faneja, joten mulle on turha itkeä.

Pelin loputtua portilla jaettiin yleisölle näytepulloja. KooTeePeen fanijoukosta lensi aika ikävästi yksi pullo suoraan järjestyksenvalvojia päin. Ei onneksi osunut kehenkään, mutta aika kivan kuvan antoi niistäkin. Käytöstavat kannattaisi opetella ennen kuin lähtee ihmisten ilmoille.

Viides keikkani oli legendaarinen Ruisrock. :)
Ryhmämme hoiti portilla turvatarkastuksia, satunnaisesti myös lipuntarkastuksia.

Muutaman asiakkaan edesottamukset nauratti kyllä aika lailla.
Eräskin herra yritti ihan pokkana päästä portista läpi Lidlin kahden litran limsapullon kanssa! :D
Oli tunkenut sen housuihinsa. Olisi päässyt läpikin, jos en olisi sivusta huutanut. Noissa tilanteissa ei ole paljoa aikaa syynäämiseen, varmaan kyseinen festivaalivieraskin sen tiesi. Mutta olipa jätkällä pokkaa edes yrittää. :)

Ruisrockin " kerran päivässä sisään ja ulos " - politiikka tuntui hämmästyttävän monia. Onhan se toki ikävää, jos Lempibändi Nro 1 esiintyy klo 12.00 ja Lempibändi Nro 2 vasta 22.30. Siinä on aika pitkä odotusaika, itse en ainakaan jaksaisi. Mutta näillä säännöillä mennään, eikä järjestyksenvalvojalle valittaminen auta yhtään.

Lipuntarkastajilla oli hienot sädepyssyt, joilla luettiin lippujen viivakoodit. Jos lipulla oli jo kerran tultu sisälle, kone piippasi ja kertoi lipun olevan käytetty. Tällaisissa tilanteissa tarkastajien piti nostaa käsi ylös ja odottaa järkkäriä paikalle. Kerran sitten menin katsomaan, että mikä on ongelma. Tilanne oli täysin selkeä, asiakas oli käynyt välillä teltallaan. Ei voi mitään, sisään ei voi enää tulla. Tein kantani mielestäni erittäin selväksi ja kun näin asiakkaan kääntyvän pois päin, poistuin itsekin paikalta vähän matkan päähän. Ei mene kauankaan, kun sama mies kääntyy takaisin ja alkaa maanitella lippuja tarkastavaa rouvaa. Aikansa siinä herra jankkasi ja mitä teki lipuntarkastaja?
Päästi äijän sisälle.

Henkilökohtaisesti mulle on se ja sama, vaikka kaikki pääsisivät ilmaiseksi sisälle. Mutta jos olet jo valmiiksi sitä mieltä, että päästät kaikki sisälle vaikka lipunlukukone piippaisikin, niin miksi pyytää järjestyksenvalvojaa paikalle? Odotettiinko multa jotain taikavoimia, jolla olisin saanut lipun käyttökelpoiseksi?

Harmikseni ehdin olla Ruisrockissa vain yhden päivän. Sairastuin sitten ikävään mahatautiin. :/
Kyllä mä todellakin olisin mieluummin ollut töissä kuin kipeenä. Mutta nyt kävi näin.

Mä tykkään lyhkäsistä keikoista. Monen päivän festarit ei oo varsinaisesti mun juttu. Otan niitäkin keikkoja toki tilanteen salliessa, mutta tykkään vaan enemmän lyhyistä. Neljäs keikka oli lyhyt ja mieluinen sellainen. Hoidimme turvatarkastuksia George Michaelin keikalla. :)

Vuoron aluksi menin Hartwallin yläoville ohjeistamaan porukkaa. Alaovet aukesivat viideltä, mutta yläovet vasta kuudelta. Neuvoin siis ihmisiä siirtymään alaoville. Halutessaan kyllä saivat jäädä siihenkin jonottelemaan. :)

Ihmeen paljon ulkomaalaisia oli paikalle saapunut. Oli kiva päästä käyttämään englantiakin välillä. Eräskin herrasmies puhui täydellistä brittienglantia. Hauskan kuuloista. :) Mulla oli päälläni paita, jossa luki " psycho killer ", joten tämä herrasmies tuli kyselemään, että " have you killed any psychos recently? " :D Kieltävästi siihen oli vastattava, mähän olin käsittänyt paitani sanoman täysin väärin. Luulin itse olevani se psyko, mutta ilmeisesti olenkin sitten ihan selväjärkinen. ;)

Täytyy sanoa, että yksi iso miinus tässä työssä on virkaintoiset työkaverit, jotka ovat mitä ilmeisimmin naimisissa pilkun kanssa. Suurin osa ei onneksi sellaisia ole, mutta muutama valitettavasti. Konserttiin ei toisen pomon mukaan olisi saanut tuoda eväitä, ei siis edes diabeetikot.( Toinen pomo taas kumosi säännön myöhemmin!!! )  Sanottiin vain, että " no ne voi sit ostaa ruokaa tuolta " . Joo, varmasti voivatkin. Itse muutamankin diabeetikon tuntevana voin kertoa, että heidän elämä ruuan kanssa on hirveän tarkkaa. Ne tietävät itse, mikä niille on parasta. Jollain saattaa olla muunkinlainen erikoisruokavalio, ja Hartwallillahan myydään enimmäkseen roskaruokaa. Joten ihan surutta päästin diabeetikot eväineen sisälle. Samaten raskaana olevat naiset pääsivät vesipullon kanssa. Terve järki ennen tiukkoja ja järjettömiä sääntöjä!

Kolmas keikka olikin sitten vähän iisimpää kamaa, futismatsi.
En ollut eläissäni käynyt katsomassa jalkapalloa livenä, kun ei kauheasti kiinnostanut.
Nykyään otan aina kaikki futiskeikat, jos vain mahdollista. Uskomattoman kiehtova laji livenä!
Krhm, niiiiiin, munhan EI pitäisi siellä mitään matsia katsella...
Noh, joskus vaan tulee sellaisia hetkiä ja sellaisia työpisteitä, että oikeasti ei kertakaikkiaan ole muuta tekemistä kuin pelin seuraaminen. Tämänkertaisella keikalla yleisö käyttäytyi hyvin, paitsi yksi valopää, joka olisi ihan satavarmana lentänyt seuraavasta kommentista pihalle. Onneksi jätti sanomatta. Alkoi neuvoa mua työssäni, mikä olikin aluksi ihan ok, ehdotuksia otetaan aina vastaan.Tämänkertainen ehdotus ei ollut hyvä, joten en arvon herraa totellut. Sitten alkoikin kiroilu ja huutelu ,että " ei pitäisi akkoja päästää miesten töihin " . Jätin huomiotta, mutta äijä ei vaan lopettanut. Sain kuulla olevani mm. " perkeleen huora " . Kävin sanomassa, että suuta soukemmalle tai lennät ulos. Suu pysyikin kiinni, pelin loputtua kyllä mulkaisi vihaisesti ja - voitteko uskoa- aikuinen mies NÄYTTI MULLE KIELTÄ! :D

Kyllä, kummatkin tehtiin putkeen kaukana kotoa.
Ensimmäinen keikkani oli Keravan katujen yö, luonnollisestikin Keravalla.

Odotin kyllä paljon pahempaa. Kännisiä ei alueelle juurikaan yrittänyt, eikä alueelta poistamisia ollut paria enempää. Bändit heitti hyviä keikkoja ja tunnelma oli muutenkin mukava. Tosin eräs asia jäi vaivaamaan kovastikin...

Koirat ovat kivoja kavereita. Tosin ne eroavat ihmiskavereista siinä, että koirakaverit eivät välttämättä osaa arvostaa ulkoilmakonsertteja saatikka sitten siiderinhuuruista perjantai-iltaa kylillä. Alueen vieressä ördäsi aika lahjakkaasti porukka nuorehkoja aikuisia, joilla oli vähän keskikokoista pienempi koira mukana. Ihmiset kaatuilivat, mutta koira väisteli taidokkaasti. Sain tosissani taistella, etten mennyt huutamaan kaikille päin naamaa.

Eräs naikkonen yritti alueellekin koiran kanssa. En todellakaan päästänyt. Tästähän sitten piti älykkäät haukut esittää. Ei haittaa, minä tiedän tehneeni oikein.


Toinen keikka oli Montturock Tuusulassa.
Jo ovat paikan keksineet konsertillensa! Sielläkin näkyi valitettavan monta koiraa. Osa näistä menee kyllä meidänkin porukan piikkiin, ei-koiraihmiset eivät välttämättä ymmärrä olla päästämättä niitä sisälle. Eräskin isoäiti oli lapsenlapsensa ja pikkukoiransa kanssa tullut seuraamaan erästä lastenorkesteria ( joka muuten veti minunkin mielestäni hauskan ja hyvän keikan ). Lapsi ei seurannut esitystä ollenkaan, leikki vain omiaan. Pikimusta ja pitkäkarvainen koiraparka yritti etsiä varjoa penkin alta. Mummo toki seurasi innoissaan. Yritin oikein pinnistellä, että sain ystävällisen kuuloisesti sanottua, että " Jätäthän koiran ensi kerralla kotiin " , mutta ei rouva tuntunut kuulevan.

Sellaista. Varmaan huomaakin, että olen koiraihminen. :)